Miksi kotikoulu? 30+ näkökulmaa

Aion kotikouluttaa kaikki lapsemme. Kotikoulu on melko harvinaista Suomessa (noin 1000 lasta), mutta minulla on vankat syyt tähän päätökseen. Alla reilu 30 näkökulmaa siitä, miksi koen kotikoulun sopivan paremmin meidän perheelle sekä vastauksia yleiseen huolestuneisuuteen kotikouluttamiseen liittyen.

Lapsemme ovat vielä nuoria (esikoisen koulu alkaisi 2030), joten lisää pohdintoja ja käytännön asiaa tulossa!

Mitä hyötyä kotikouluttamisessa on? Miten se voi olla parempi vaihtoehto?

Minulla on 3 periaatetta, jotka ohjaavat ajatteluani kotikoulutusta kohti. Selitän kunkin yksityiskohtaisesti tässä postauksessa, mutta tässä pääpiirteittäin:

1. Tarjotakseni lapsilleni parhaan mahdollisen koulutuksen, minun on kotikoulutettava

Haluan lapsilleni vain parasta, ja uskon pystyväni tarjoamaan heille paremman koulutuksen kuin julkinen järjestelmä pystyy. Alkuun ajateltuna tämä voi kuulostaa mahdottomalta tehtävältä, mutta oikeasti pyörää ei tarvitse uudelleenkeksiä, ellei välttämättä halua. Koulusisällön voi mukauttaa omalle lapselle sopivaksi ja opiskella omaan tahtiin, ja pelkästään tällä voi edesauttaa lapsen oppimista. 

2. Tarjotakseni lapsilleni parhaan mahdollisen elämänlaadun, minun on kotikoulutettava

Haluan lapsilleni vain parasta, ja uskon pystyväni tarjoamaan heille paremman elämänlaadun kuin julkinen koulujärjestelmä pystyy. Monet lapset eivät yksinkertaisesti pidä koulusta ja elävät elämäänsä käytännössä odottaen lomia, valmistumista tai mitä tahansa ulospääsyä. Kokeet, suuren ryhmän ympäristö, sosiaalinen paine, kiusaaminen jne. näykkivät lasten mielenterveyttä, puhumattakaan siitä fyysisestä rasituksesta, jota istuminen puolet päivästä ja krooninen univelka aiheuttavat. 

Jos kotikoulun ottaa tosissaan, uskon että voi saavuttaa saman (ja paremman) akateemisen tuloksen kuin julkisessa koulussa, välttäen samalla kaikki julkisen koulun kielteiset elämänlaadulliset sivuvaikutukset! 

3. Maksimoidakseni oman elämänlaatuni, minun on kotikoulutettava

Rakastan lapsiani ja haluan olla läsnä heidän elämässään. Haluan nähdä kun lapseni kasvavat. Minusta ei tunnu oikealta sysätä lapsiani tuntemattomien hoiviin yli 30 tunniksi viikossa, jos minun ei ole täysin pakko. Mitä enemmän olemme erossa, sitä enemmän etäännymme ja alamme elää erillisiä elämiä. 

Kotikouluttaminen johtaa vahvempaan perhesuhteeseen ja sitä kautta parempaan elämänlaatuun myös minulle.

–

Näiden filosofisempien periaatteiden lisäksi monet perheet valitsevat kotikoulun nepsy-asioiden tai hyvin käytännöllisten syiden vuoksi (esim. vanhempien työt, lasten kiusaaminen). Nämä eivät ole kirjoitukseni keskiössä, mutta ovat silti tärkeitä pitää mielessä, jos harkitset kotikoulutusta. 

‍

#1 Miksi kotikoulussa voi tarjota parempilaatuisen koulutuksen kuin julkisessa koulussa?

Suomalaista koulutusjärjestelmää kunnioitetaan maailmanlaajuisesti; tuhannet ammattilaiset ovat kehittäneet sitä vuosikymmenten ajan; korkeasti koulutetut ja erikoistuneet opettajat omistavat täysiä työviikkoja opetussuunnitelman opettamiseen ja kehittämiseen...  Miten ihmeessä minä voisin tarjota jotain parempaa lapsilleni?

Mielestäni kohtalaisen helposti. Tässä syyt:

1. Julkisen koulutusjärjestelmän päätehtävä ei ole niinkään palvella parasta 20 prosenttia oppilaista, vaan varmistaa, ettei alin 20 prosenttia jää jälkeen. Joten laatu, tahti ja haaste harvoin kohtaavat yksittäisen lapsen tarpeet julkisessa koulussa, ainakaan joka aineessa.
   
   • Yksinkertaisuudessaan kotikouluttaminen voi olla sitä, että käyttää täsmälleen samoja oppikirjoja ja tekee täsmälleen samat asiat kuin koulussa, mutta tekee ne oman lapsen tahtiin kotona. Pelkästään tällä – tahtia muuttamalla lapsensa mukaiseksi – kotikoulussa voi jo tarjota paremman koulutuksen kuin julkisessa koulussa. 
   • Eli sinänsä kotikouluttaminen ei ole mikään mahdoton tehtävä. Vanhemman ei tarvitse “kilpailla” julkista systeemiä vastaan vaan voi halutessaan täysin hyödyntää sitä ja ammattilaisten tuottamia koulutussisältöjä.
2. Julkinen koulutusjärjestelmä käyttää lasten aikaa erittäin tehottomasti. Tarkemmin ilmaistuna se siis tuhlaa heidän lapsuutensa. Tämä on osittain suunniteltua – yhteiskunta tarvitsee paikan, johon lapset voi laittaa vanhempien työpäivän ajaksi – ja osittain tämä johtuu pelkästä mittakaavasta – yhden lapsen opettaminen on yksinkertaisesti paljon tehokkaampaa kuin 20 lapsen opettaminen. Tämän seurauksena fiksut oppilaat oppivat 5 minuutissa itse sen, mitä koko 45 minuutin oppitunti käsittelee, ja pyörittelevät peukaloitaan lopun aikaa. Tämän lisäksi lapset käyttävät tunteja joka päivä kaikenlaiseen oheistoimintaan mikä ei millään tavalla liity oppimiseen: kouluun valmistautumiseen, sinne siirtymiseen, istuinjärjestelyjen muuttamiseen, opettajien ja muiden oppilaiden odottamiseen jne jne.
3. Kotikoulu on siis ajallisesti paljon tehokkaampaa, mutta tehokkaampaa myös siksi, että opettamistapoja voi muokata. Kun luokassa on 20+ oppilasta, ei ole kovin montaa tapaa opettaa. Kun on vain 1 tai vaikka 5, oppiminen voi tapahtua hyvin räätälöidysti, vuorovaikutteisesti ja improvisoidusti melkeinpä missä ja milloin vain.
   
   • Yhtenä esimerkkinä käytettävissä olevien menetelmien valtavasta erosta: koulussa voitaisiin opiskella peuran anatomiaa oppikirjasta. Kotikoulussa minä voin viedä lapseni metsästämään peuran ja lapsi voi kirjaimellisesti pidellä ja käännellä peuran elimiä itse. Kumpikohan oppitunti jää mieleen paremmin, koulun 2D vai kotikoulun 3D-oppitunti?
   • Uskon siis täysin pystyväni opettamaan kaiken mitä julkinen koulu opettaa 1) lyhyemmässä ajassa ja 2) ikimuistoisemmilla ja toiminnallisemmilla menetelmillä, koska opettamisen mittakaava ja täten rajoitteet ovat erilaiset.
4. Koska kotikoulu on paljon tehokkaampaa, lapsilla on enemmän vapaa-aikaa. Tämä vapaa-aika itsessäänkin on jotain, mitä meidän pitäisi antaa lapsille runsain määrin, mutta sen voi myös käyttää harrastuksiin & mihin tahansa, mikä lapsia kiinnostaa. Esimerkiksi erittäin urheilullinen lapsi pystyy panostamaan harrastukseensa kaksin verroin, koska hän saa koulutehtävänsä suoritettua puolessa ajassa. Tai akateemisesti suuntautunut lapsi pystyy nyt syventymään matematiikkaan ja edistymään siinä pari luokkatasoa ylemmälle.
5. Moraali- ja käyttäytymiskasvatus on laadukkaampaa, kun se tulee hyvin käyttäytyviltä, tunnollisilta vanhemmilta verrattuna toisiin lapsiin, jotka eivät vielä ole käyttäytymisen jättiläisiä. Uskallan väittää, että kotona lapsen näkemät mallit ovat usein parempia kuin koulussa, tai vähintäänkin ne on helpommin parannettavissa jos näin ei ole ennestään.
6. Koulutussisältö on laadukkaampaa, kun sitä pystyy päivittämään ja hienosäätämään reaaliajassa. Järjestelmällä menee vuosia vanhojen oppikirjojen päivittämiseen. Lisäksi kotikoulussa voi verrata suomalaista opetussuunnitelmaa muiden maiden kanssa ja poimia rusinat pullasta. Jos esimerkiksi kokee, että Suomessa jokin tietty asia opetetaan hankalasti, voi kyseisen aihealueen opettaa vaikka singaporelaisella tavalla tms. Lapsi tai aikuinen ei ole sidottu tiettyyn tapaan tai tiettyyn järjestykseen, eli toisin sanoen opetusta voi kustomoida lapselle laadukkaammaksi.
7. Julkinen järjestelmä ei kykene opettamaan yhtä tulevaisuuden tärkeimmistä taidoista, nimittäin keskittymistä / yhteen asiaan pureutumista (focus, attention span, deep work, miten nyt sitä haluaa kääntää). Koulussa tungetaan 5 eri ainetta samaan päivään, eikä näiden aineiden välillä ole mitään päällekkäisyyttä vaan ne käsittelevät aivan eri asioita. Minulla itsellä menee yhteen asiaan oikeasti sisälle pääsemiseen ja “aivojen kohdistamiseen” se 45 minuuttia, ja koulussa siinä kohtaa siirrytäänkin jo seuraavaan asiaan.
   
   • Kotikoulussa ei tarvitse toki päntätä matikkaa koko päivän täydeltä, mutta voi järjestää teemapäiviä, jolloin lapsi pystyy käsittelemään opittavaa asiaa eri näkökulmista, ja näin muistijälki on voimakkaampi. Esimerkiksi aamulla käydään läpi vuorien muodostumista maantiedon näkökulmasta, sitten pohditaan vuorien historiallista merkitystä sotien ja sivilisaation kehityksen kannalta, ja iltapäivällä luetaan vuoriin liittyvää mytologiaa / kirjallisuutta (esim. kääpiöt Tolkienin maailmasta). Illalla voi vielä viedä lapset (kallio)kiipeilemään!
   • Lisäksi lapseni voivat opiskella todellisessa rauhaisassa ja hiljaisuudessa ilman, että heidän ympärillään on kymmeniä muita lapsia ja jatkuvaa melua.
8. Koulussa on “riittävän hyvän” ajattelumalli, jonka voi tietoisesti välttää kotikoulussa. En halua lasteni tuntevan, että on jotenkin väärin olla hyvä tai tavoitella suuria asioita. Itse tunsin aina hieman niin koulussa, niin kuin olisi ollut väärin tietää asioita, kun muut eivät tienneet. Ikään kuin olisin saanut muut näyttämään huonolta jos viittaisin, niinpä en enää viitannut. Olisin itse tarvinnut jonkun, joka olisi kannustanut minua ylöspäin ja auttanut olemaan kunnianhimoisempi – sen sijaan minulle asetettiin katto. “Sait jo kympin, olet saavuttanut maksimin, ei tarvitse ponnistella yhtään enempää.”
   
   • Toki haluamaansa ajattelutapaa voi pyrkiä jakamaan myös koulua käyvälle lapselle, mutta se on hankalaa, kun järjestelmä toimii toisin. Koulussa kun riittää, että tehdään se mitä pyydetään. Mutta oikeassa elämässä parhaat asiat ovat niitä, joita kukaan ei pyydä tekemään. Kukaan ei pyydä kirjoittamaan kirjaa, mutta jos sellaisen tekee, muuttuu kirjailijaksi ja mihin tahansa meneekään, ihmiset kunnioittavat tätä henkilöä hieman enemmän, koska hän on kirjailija. Koulu palkitsee kuuliaisuudesta, mutta oikea elämä arvostaa tiettyä tottelemattomuutta; oikeassa elämässä pitäisi pyrkiä tekemään se, mitä kukaan ei pyydä.
9. Voit “tentata” haluamallasi tavalla kotona. Kokeiden ei tarvitse perustua ulkomuistista opetteluun, niissä saa olla kirja auki. Voit kannustaa teknologian käyttöön. Lapsi voi tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja kysyä kysymyksiä sen sijaan, että ratkaisisi kaiken yksin. On useita tapoja lähestyä ongelmia ja oppia, ja koulussa hiljaista, yksilökeskeistä ulkolukua korostetaan liikaa. 
10. Kotikoulussa lapsen voi altistaa oikealle elämälle ja kannustaa tekemään todellisia, merkityksellisiä panostuksia. Eikä vain elää koulumaailmassa, missä kosketuspinta todellisuuteen on vuosittainen TET-päivä. Vaikka molemmissa ympäristöissä oppisi, kotikoulussa pystyy paljon paremmin jatkojalostamaan tämän opin joksikin konkreettiseksi. (Tai myös niin päin, että tekemisen kautta tulee se oppi…) “Olet niin lahjakas oppilas, teet vielä suuria asioita jonain päivänä”, me sanomme lapsillemme. Jonain päivänä? Kun lapsi on kolmekymppinen?? Miksi ei nyt?
    
    • Antamalla lasten tehdä oikeaa työtä, he oppivat rakastamaan oikeaa työtä (tai pikemminkin eivät menetä rakkauttaan siihen – lapset syntyvät auttajiksi). Jos me pakotamme lapset tekemään feikkityötä 15 vuotta elämästään, tottakai he alkavat vihata työntekoa. Picasso sanoi “"Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once we grow up."
    • Ehkä bisnestaustallani on jotain arpaa tässä, mutta uskon, että vanhempien pitäisi kannustaa lapsiansa tienaamaan omaa rahaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jotta lapsi pystyy siihen, hänen täytyy:
      
      1. Oppia jotakin, joka on muille hyödyllistä. Osata tai tehdä jotakin oikeasti arvokasta.
      2. Oppia myymään
    • Koulussa kerrotaan “sinun on pakko oppia tämä koska siitä saattaa olla sinulle hyötyä, joskus”. Jos lapsi itse tienaa rahaa jollakin, mitä on oppinut, hän huomaa välittömästi että siitä on hyötyä.
11. Kotikoulutettu lapsi voi saada myös ihan oikeaa työkokemusta aikaisemmin, kun hän ei ole fyysisesti jumissa koulussa. Niinpä hän oppii miten todellinen maailma toimii, ja soveltaa oppimiaan taitoja oikeissa tilanteissa.
    
    • Aina on paikallinen teatteri, paikallinen yritys tai vapaaehtoisjärjestö, jolle mikä tahansa apu kelpaa. Itse olen oppinut (tosin aikuisiällä) rakentamisesta juurikin paikallisessa kesäteatterissa, jossa joka ikinen kesä kasataan uutta lavaa tai koppia tai lavastetta talkoovoimin. 
    • Tällaista kokemusta on varmasti saatavilla kouluaikojen ulkopuolellakin, mutta sitä on helpompi löytää, jos lapsen aikataulu on joustava. Koska tahansa voi olla TET. Esim. jos tällä viikolla opitaan leivän leipomisesta ja hiivasta ja kemiallisista reaktioista, ihan hyvin voidaan kävellä paikalliseen leipomoon ja kysäistä, voiko lapsi tulla seuraamaan kun seuraavaa leipäsatsia valmistetaan. Ja jos vaan käy, ehkä lapsi saa jokusen koneen laittaa käyntiin itse. Opettamismahdollisuudet ovat niin laajat!
12. Viimeiseksi: olen valtavan motivoitunut opettamaan lapsiani – hehän ovat minun lapsiani! Koulussa opettaja tekee työtä, minulle tämä on vakaumus. Intohimoisen vanhemman oma motivaatio ja kiinnostus ja energia tarttuu lapsiin. Toki koulujärjestelmässä on myös erittäin motivoivia opettajia – ja he jäävät ikuisesti oppilaiden mieleen – mutta leipiintymiseltä on hankala välttyä kun opettaa suht samoja asioita vuodesta toiseen ja oppilaat vaihtuvat tiuhaan tahtiin.

#2 Miksi kotikoulussa voi tarjota paremman elämänlaadun lapselle kuin julkisessa järjestelmässä?

Suuri osa kotikoulukeskustelusta on takertunut koulutuksen laatuun. Vaikka se on tärkeää, unohdamme vanhemman kaikkein tärkeimmän tehtävän: hyvän elämän mahdollistamisen.

Alla on monia kohtia siitä, miten uskon kotikoulutuksen johtavan parempaan elämänlaatuun kuin koulunkäynti – mutta ennen kuin pääsemme niihin – haluan korostaa valtavaa seikkaa, ehkä elämää mullistavinta asiaa, jonka kotikoulu voi tehdä lapsillesi: 

Kotikoulutettu lapsi on "valmis oikeaan elämään" vuosia, jopa vuosikymmenen aikaisemmin kuin koulua käyvä lapsi. Kotikoululla voit käytännössä säästää vuosikymmenen lapsesi elämästä, mikä osaltaan avaa täysin uusia elämänpolkuja ja mahdollisuuksia, jotka ovat melkein mahdottomia julkisessa koulujärjestelmässä oleville. 

Sanotaan että hyvin keskiverto koululainen astuu oikeaan elämään noin 25-vuotiaana (eli valmistuu tai saa ensimmäisen työpaikkansa). Ja monet jatkavat koulumaailmassa elämistä vielä pitempään, esim. keskiverto Maisteri valmistuu 28-vuotiaana.

Jos ajatellaan, että koulun tavoite on valmistaa lapsi oikeaan elämään, ja tällä hetkellä tämä tavoite saavutetaan noin 25 vuoden iässä, olen 100% varma, että pystyn päihittämään tämän omalla kotikoulullani. Toisin sanoen, olen 100% varma, että voin säästää vuosia lapseni elämästä. Pidän hyvin realistisena, että kotikoulutettu lapsi saisi ensimmäisen oikean työpaikkansa 15-vuotiaana. Kymmenen vuotta aikaisemmin!!

Esim, jos lapseni on oikein kiinnostunut leipomisesta, 8-vuotiaana hän alkaa olemaan jo hyvä siinä, ja kotikoulu mahdollistaa siihen syventymisen. 12v hän pystyy jo itsenäisesti tekemään vaikka mitä ja myymään somen kautta / tapahtumissa. 15-vuotiaana hän voi jo selvästi muuttaa osaamisensa työksi, joko ihan oikeassa työpaikassa tai perustamalla yrityksen itse. (Tässä puhun leipomisesta, mutta samanlainen polku voi olla melkein millä tahansa alalla, lukuun ottamatta reguloituja ammatteja kuten lääkäri tai asianajaja…)

Iso kysymys onkin, mitä tapahtuu, kun lapsi astuu “oikeaan elämään” tai “aikuisvaiheeseen” 15 vuoden iässä, eikä 25-vuotiaana? Tätä on melkein käsittämätöntä ajatella; joka ikinen asia millä on merkitystä pystyy kasvamaan kymmenen vuotta enemmän. Esim: 

• Koulujärjestelmässä ollut henkilö siirtyy aikuisvaiheeseen noin 25-vuotiaana, mutta silloin hän kokee että elämä on “vasta alkanut”, joten ei vielä halua ajatella lapsien saamista. Tai hänellä ei mahdollisesti ole vielä riittävää taloudellista vakautta lasten mietintään. Jos hän saa lapsia, se tapahtuu luultavasti noin kansallisen keski-iän paikkeilla, 30-35-vuotiaana.
• Kotikoulutettu henkilö on periaatteessa aikuinen 15-vuotiaana, ja hänellä on jo ollut usean vuoden vakaat tulot ja aikuiselämään totuttelu takana saavuttaessaan 20. ikävuoden. Niinpä hän voi alkaa lastentekoon huomattavasti aikaisemmin, 20-25-vuotiaana. Tällä on puolestaan jatkovaikutuksia melkein kaikkeen mahdolliseen, esim. että on yksinkertaisesti enemmän aikaa saada useampia lapsia; tai että on itse vielä nuori ja energinen kun lapset ovat vauvoja ja nukkuvat huonosti; tai että on edelleen suht hyvässä kunnossa (n. 50v) kun on aika leikkiä ja temmeltää mahdollisten lastenlasten kanssa.
• (Kotikoulutettu henkilö saattaa silti mieluummin hankkia lapsia lähempänä 30 vuoden keski-ikää tai ei ollenkaan, mutta mahdollisuus saada lapsia aikaisemmin on paljon realistisempi kuin muilla.)

Kokonainen uusi elämänulottuvuus avautuu, kun aloittaa 10 vuotta aikaisemmin, ja tämä pätee ihan kaikkeen, jokaiseen urapolkuun, jokaiseen mahdolliseen asiaan mitä voi kuvitella. Mahdollisten elämien kirjo laajenee huomattavasti. 

Näin vuosia sitten Waitbutwhyn visualisaation, joka nyt tuli mieleeni kotikouluasioita miettiessäni. Mitä jos lapseni aloittaisivat 10 vuotta aikaisemmin – kuinka paljon uutta elämää heille aukenisi?

En tarkoita, että sinun pitäisi tarttua mihinkään näistä tietyistä numeroista tai ikähaarukoista erittäin tiukasti, mutta toivon pääpointtini välittyvän. Kotikoulu voi avata lapsellesi kokonaisia elämän kaaria, jotka olisivat muuten melkein mahdottomia. Kotikoulutuksella on paljon kauaskantoisempia hyötyjä kuin vain "lapseni ei tarvitsekaan herätä klo 7 arkiaamuisin". Päätös kotikouluttaa voi palvella lastasi paljon, paljon paremmin kuin mikään muu päätös, jonka voit vanhempana tehdä. 

Muita, ehkä nopeammin nähtäviä hyötyjä:

1. Koulujärjestelmässä vallitsee eräs olettamus, että lapsen elämä nyt ei ole arvokasta. Koulu valmistaa lasta elämään, ja lapsen on siksi nyt uhrattava aikansa ja tietyt vapautensa, jotta sitten joskus tulevaisuudessa hän korjaa tämän uurtamisen ja uhraamisen hyödyt. Uskon että teinit haistavat tämän – että heitä ei kohdella kovin arvokkaasti – ja sen takia he angstaavat ja ovat ahdistuneita. 
   
   • Kotikoulussa voi puolestaan oppia uhraamatta lapsen lapsuutta ja vapauksia.
2. Julkiseen kouluun liittyy riski erittäin haitallisista negatiivisista kokemuksista, jotka voi poistaa välittömästi kotikoulun aloittamisella. Esim. kiusaaminen / väkivalta, seksuaalinen ahdistelu. Enenevissä määrin myös puukotukset ja hengenuhat. Erittäin merkittävä prosenttiosuus oppilaista joutuu jonkinasteisen kiusaamisen tai ahdistelun uhriksi. Sitten on paljon tyhmää teinikäyttäytymistä, jolta on lähes mahdoton välttyä, kuten nuuska, tupakka, puhelinriippuvuus, porno, syömishäiriöt, ideologinen tartunta kuten rasismi, "manosfääri"... Jos lähettää lapsen julkiseen kouluun, on melko varmaa että jokin tästä negatiivisuudesta vaikuttaa heihin. Jos ei, se on melkein kuin lottovoitto. (Mutta jos lapsia on useampi, millä todennäköisyydellä voittaa lotossa monesti?)
3. Kotikoulu voi olla paljon aktiivisempaa ja monipuolisempaa kuin julkinen koulu. Koulussa oppiminen tarkoittaa enimmäkseen paikoillaan istumista samalla kun joku puhuu sinulle. Kotona on melkein mahdotonta istua yhtä paljon kuin koulussa, vaikka yrittäisi.
4. Kotikoulu on paljon vähemmän stressaavaa kuin julkinen koulu, monella ulottuvuudella. On akateemista stressiä kokeiden, määräaikojen ja arvosanojen muodossa; sitten on sosiaalista stressiä joukkoon sopeutumisesta ja hyvältä näyttämisestä; ja sitten päälle yleinen stressi vieraassa ympäristössä olemisesta ja siitä, että oppilaalla on hyvin pieni valta vaikuttaa ympäristöönsä.
   
   • On olemassa tietynlainen hassu uskomus, että koulustressi on hyvästä ja jos ei koe sitä, ei opi stressinhallintaa, joka on olennainen elämäntaito. Aivan kuin ihminen ei tekisi mitään stressaavaa kotikoulussa, koskaan. Ja aivan kuin stressinhallintaa oppisi jotenkin paremmin vieraassa ympäristössä, missä luokan kiusaajat nauravat, jos punastuu tai änkyttää esityksen aikana, verrattuna kotiin, jossa tutut ja luotettavat perheenjäsenet tukevat silloin kun stressaa.
   • Ylipäätään aikuiset tavoittelevat pitkälti stressitöntä, rauhallista elämää. Palaamme siihen ajatukseen, että koulujärjestelmä ei arvosta lasten nykyistä elämää, vaan ainoastaan sitä, mitä he voisivat olla tulevaisuudessa. Ajattelemmeko, että rauhallinen, stressitön elämä on lapselle jotenkin huonosta, ja että stressaava elämä on hyvästä? Tai että lapset eivät ole rauhan arvoisia, vaan heidän täytyy nyt stressata että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa ei täydy?
   • Miten päin tahansa asiaa käänteleekin, minä kieltäydyn uskomasta, että julkisen koulunkäynnin tuottama stressi on hyödyllistä lapsen kasvulle, saatika mitenkään olennainen osa lapsen kasvua. Kyllä sitä stressiä mahtuu elämään muutenkin, turha sitä on sinne ahtaa ehdoin tahdoin.
5. Kotikoulu tarjoaa lapselle paljon enemmän vapautta ja toimijuutta. Ensinnäkin lapsen ei tarvitse pyytää lupaa käydä vessassa. Mutta suurempi vapaus on siinä, että voi valita mitä aineita opiskelee tänään, tai jos haluaa jatkaa nykyistä hommaa pidempään kuin 45 min, tai jos vaikka voi huonosti tai on kuukautiset tänään, pidetään vapaapäivä. Koulutus ja elämä on paljon lapsilähtöisempää ja täten mielekkäämpää.
6. Kotikoulu on parempi unelle. Aika-ajoin on tutkimuksia nuorten kroonisesta väsymyksestä ja sen vaikutuksista terveydelle, ja jokainen varmaan muistanee sen kello 6.30 herätyksen sysimustana marraskuuaamuna omasta nuoruudestaan. Se on itsestään selvää, että nuoret tarvitsevat paljon unta kasvaakseen, voidakseen hyvin ja oppiakseen, ja kotikoululainen on usein vapaampi säätelemään omia rytmejään sopivammaksi.
   
   • (Tässä minun filosofiani on sama kuin ylemmässä pointissa stressistä. Joo, ehkä lapsi oppii jotakin – tosin en ole varma mitä – herätessään aikaisin aamulla, koska niin joutuu elämässä usein tekemään. Mutta mitä luultavimmin univajeen negatiiviset vaikutukset ovat paljon merkittävämmät, ja sitä paitsi, elämässä joutuu kuitenkin välillä uhraamaan unet – miksi altistaa sille ehdoin tahdoin?)
7. Kotikoulu on parempi ravitsemuksen kannalta. Jos olet vähänkään tosissasi ruoasta, voit tehdä kotona huomattavasti parempia aterioita sekä maun että ravitsemuksen suhteen kuin mitä laitoksessa tarjoillaan. Lisäksi kotona voi ottaa paremmin huomioon lasten yksilölliset tarpeet, kuten allergiat ja mieltymykset. Kaiken kukkuraksi ruoan valmistaminen yhdessä lasten kanssa on sopiva tauko + mahdollisuus oppimiselle.
   
   • Kouluruoka on toki ilmaista ja kotona ruoka maksaa, siitä ei pääse mihinkään. Tosin kouluruoan laatu on sellaista, että ehkä mieluummin maksankin vähän, jotta estän 43 eri lisäaineen pääsyn lapsieni kehoon… Oikeaa ruokaa -ryhmässä usein puidaan kouluruoan järkyttäviä lisäainelistoja; näistä esimerkkinä
8. Kotikoulussa lapset voivat kasvaa auringossa ja ulkoilmassa, eivät tunkkaisessa (tai jopa homeisessa) sisäilmassa. Mikset kelien salliessa veisi “luokkahuonetta” takapihalle tai vaikka metsään? Tai jos on erityisen kaunis päivä, jätetään koulu huomiselle ja mennään rannalle, ja vaikka matkalla sinne keskustellaan yhdessä jostakin kouluaiheesta.
9. Kotikoulussa pöpöt jylläävät luultavasti vähemmän kuin kunnan kouluissa. Lisäksi ylipäätään kotikoulun mahdollistamat terveellisemmät elämäntavat suojaavat lapsia sairauksilta. Ja terveenä pysyminen puolestaan mahdollistaa paremman oppimisen mutta myös paremman elämän koko perheelle.
10. Kotikoulu luo syvemmän siteen sisarusten välille. Minun 2 ensimmäistä lastani ovat syntyneet 16 kuukautta toisistaan, joten he voivat periaatteessa oppia suurin piirtein samoja asioita samaan tahtiin. Julkisessa koulussa heidät kuitenkin erotettaisiin eri vuosiluokkiin ja he eläisivät täysin erillistä elämää. Hyvä jos välillä törmäisivät toisiinsa käytävillä. Kun kotikoulutan heitä samaan aikaan joka päivä, heistä tulee parhaita ystäviä.
    
    • Abstraktimpi, filosofisempi argumentti lasten kotikouluttamiselle on se, että sillä palautetaan perhe elämän perustavanlaatuiseksi keskipisteeksi. Nykysysteemissä perhettä laiminlyödään ja se asetetaan taka-alalle; ajattelemme, että koulutus on tärkeämpää. Me erotamme vanhemmat lapsista ja sisarukset toisistaan, ja tämä on hyväksyttävä koska näin koulutussysteemi toimii.
    • Kotikoulu puolestaan viestii lapsille, että perhe on se absoluuttisesti tärkein asia elämässä (niin kuin se on, ja on ollut valta-osan ihmisen historiasta). Nykyaikana ei ole epätavallista, että aikuinen lapsi tapaa vanhempiaan kerran kuussa tai ei ole kovin läheinen sisarustensa kanssa. Mielestäni tämä on kovin surullista ja aion itse tehdä kaiken voitavani, että meidän perheemme ymmärtää perheen tärkeyden.
11. Kotikoululla voi myös luoda paremman siteen sukulaisiin, ja näin ollen laajentaa omaa perhettään. Päälimmäisin syy on varmasti se, että kotikoulu antaa meille enemmän aikaa ja joustavuutta vierailla sukulaisilla. Mutta se antaa myös hyvän syyn näille vierailuille: jos serkku osaa soittaa kitaraa, hän voi kerran viikossa pitää pienen oppitunnin. Koodari-sukulainen voi inspiroida lapsia luomaan omat nettisivut, ja niin edespäin.
12. Kotikoulussa lapset voivat viettää päivänsä turvallisessa ja inspiroivassa ympäristössä, jota heillä on lupa tutkia ja muokata vapaasti. Me vaimon kanssa olemme nähneet valtavasti vaivaa luodaksemme inspiroivan, kauniin ja toimivan kodin. Sellaisen, jossa lapsille on yhteisiä tiloja sekä yksityisempia sopukoita; jossa lapsilla on paljon tarvikkeita ja materiaalia sekä lupa käyttää niitä; jossa inspiraatiota saa luonnonläheisyydestä sekä kodin sisällä olevista kauniista ja arvokkaista esineistä. Aikuiset tekevät varmasti parempaa työtä ja ovat tyytyväisempiä työhönsä, kun työympäristö on mieluinen – ja sama pätee myös lasten oppimiseen.

#3 Miksi kotikoulu parantaa myös vanhemman elämänlaatua?

Usein kun ajatellaan “self-developmentia” aikuisena, ensimmäisenä tulee mieleen kuntosalilla käynti, uusi ihonhoitorutiini tai urakehitys. Nämä ovat tärkeitä, joo, mutta sanoisin että suurin osa tämäntyyppisestä kehityksestä kalpenee mitättömyydellään verrattuna siihen, miten kotikoulu voi muuttaa vanhemman elämän. 

Ylipäätään uskon, että elämässä on ehkä 5-7 suurta päätöstä, joiden johdosta kaikki itsensä kehittäminen ja elämänilo yms tulee melkein luonnostaan. 

• Tästä yksi esimerkki on se, missä asuu. Yksi vaihtoehtoni oli jatkaa toimistotyöläiselämääni Helsingissä ja asua kerrostalossa betoniviidakon keskellä. Sen sijaan valitsin “landelle” muuttamisen, jonka johdosta opin kädentaitoja, metsätöitä, metsästämistä, omavaraisuutta, omakotitalon hoitamista… Luonnonläheisyys ja liikunta tulevat melkein pakosti. Wolttaaminen tai ylipäätään ulkona syöminen ei kauheammin houkuta, kun kaupungissa on ehkä 5 eri ravintolaa – niinpä teemme käytännössä kaiken ruoan itse kotona…. Tämä yksi iso päätös käytännössä siis pakottaa (tai hyvin vahvasti kannustaa) hyvin montaa minulle hyödyllistä rutiinia, jotka vaatisi minulta kovin paljon energiaa ja päättäväisyyttä Helsingissä.

Päätös kotikouluttaa omat lapsensa on yksi tällaisista elämän suurista päätöksistä, jolla on positiiviset vaikutukset lähes kaikkeen.

1. Kotikouluttamalla lapsesi voit välttää mahdollisesti isoimman ja yleisimmän katumuksen, joka ihmisellä voi olla. Netissä puhutaan “regret minimisation frameworkista”, eli kuvitellaan että olet 80v ja kelaat elämääsi. Mitkä asiat kaduttaa kaikista eniten? Usein se on “olisi pitänyt viettää enemmän aikaa perheen kanssa”, “olisi pitänyt priorisoida paremmin”. Hyviä uutisia! Et ole vielä 80v. Pystyt vielä välttämään tämän kohtalon!
   
   • (Ei tarvitse edes hypoteettisesti miettiä tätä asiaa. Kun oikeilta 80v kysytään, mikä eniten kaduttaa, melkein kaikki toivovat, että olisivat priorisoineet perhettä enemmän.)
   • Millä tavalla voit parhaiten välttää tämän katumuksen? Jos miettii, että oppivelvollisuus on 11 vuotta, ja koulupäiviä on vuodessa 190, se tekee 2090 koulupäivää, eli jaettuna 365, lapsi on koulussa, poissa kotoa, 5.7 vuotta. Kotikouluttamalla voi siis saada 5.7 vuotta lisää aikaa omien lapsiensa kanssa.
2. Pitää muistaa, että lasten kanssa vietetty aika ei ole “pelkkää” aikaa, vaan se syventää lapsen ja vanhemman välistä suhdetta exponentiaalisesti. Suhde muodostuu aivan erilaiseksi, kun viettää 10 valveillaolotuntia yhdessä verrattuna 2 tuntiin. Lasta oppii ymmärtämään paljon enemmän, kokee yhdessä paljon enemmän, kehittää sisäpiirivitsejä, kasvaa yhteen. Tämä on juuri niitä asioita elämässä, mitä rahalla ei voi ostaa! 
   
   • Itse ajattelen niin, että perhe ja syvä yhteys lapsiini on kaikista arvokkain asia maailmassa. Usein kuulee vanhempien sanovan, että “tekisin mitä vain perheeni hyväksi”. Minulle kotikoulu on se tapa, jolla pystyn konkreettisesti “tekemään mitä vain”.
3. Jokainen ihminen tarvitsee mission, oikein kunnon projektin johon vuodattaa sydämensä. Mieluummin teen elämäntyöni lapsilleni kuin osakkeenomistajille. Täytyy olla jokin syy, miksi herätä aamulla tai olla yömyöhään hereillä.
   
   • Elokuvissa / mediassa aika usein toistuu juoni, jossa isä raataa hiki hatussa loputtomasti antaakseen lapselleen jotakin hänen haluamaansa (esim. liput konserttiin), ja lapsen hymyn näkeminen tekee kaikesta isän kokemasta tuskasta sen arvoista. Mieti vanhempana sitä onnea, kun opetat oman lapsesi lukemaan ja sen jälkeen näet hänen lukevan itsenäisesti sohvalla! 
4. Mikä parempaa, kun kotikouluttaminen on yhteinen projekti puolison kanssa, tämä syventää myös teidän välistä suhdettanne. Yhteinen intohimo ja energia. “Me vastaan muu maailma” -dynamiikka.
5. Tietysti myös vanhempana oppii, kun opettaa, ja mikä tärkeintä, pystyy ylläpitämään tietynlaisen lapsenomaisen uteliaisuuden ja “jännyyden”. Elämä on jännää ja joka puolella on niin paljon opittavaa ja ihmeteltävää! Mutta kun ihminen lopettaa “oppimisvaiheen” elämästään ja aloittaa rutiininomaisen “työvaiheen”, helposti kuljetaan laput silmillä ja unohdetaan miettiä, miksi etanat on limaisia tai linnunkakka on valkoista tai sähköautot on hiljaisia (ja mitä ikinä lapset ihan luonnostaan miettivät). Kun asennoituu “kotikouluttaja”-tunnelmaan, jokaisesta arjen hetkestä voi löytää jotakin ihmeellistä ja opetettavaa. Kotikoulu nuorentaa aikuisen aivoja.
   
   • Ja oppiminen ei ole pelkästään sen aihealueen oppimista, vaan myös metaoppimista, joka syntyy opettamisesta. Eli miten opettaa, miten tukea kun lapsi ei osaa, miten olla kärsivällinen mutta tiukka tarvittaessa… 
6. Joustavampi elämäntyyli poistaa monia stressejä, joita vanhemmat normaalisti kohtaavat, esim. kun jokaikinen paikka on niin tuhottoman ruuhkainen syyslomaviikolla. Ja silti lasten kanssa täytyisi johonkin mennä. No, kotikoululaiset voivat lomailla sesongin ulkopuolella, vaikka viikko ennen koululomia, ja päästä puolet halvemmalla ja puolet vähemmällä kiireellä ja stressillä.
7. (Aiemmin puhuin lapsen elämänlaadullisista parannuksista kotikouluun siirryttäessä, ja monet pätevät myös aikuisiin. Esim. istumisen välttely, ulkona oleminen yms.)

#4 Miksi kotikoulu ei ole haitaksi lapselle? 

Kotikoulukeskustelu mediassa pyörii aika paljon negatiivisten asioiden ympärillä. “Kotikoulussa voi opettaa mitä vaan, se johtaa ääri-ilmiöihin, lapset kasvavat yhteiskunnan ulkopuolella, eivät saa työtä ilman kunnon koulutusta…” Minkä tahansa tuntemattoman asian kanssa ihmiset ovat luonnostaan skeptisiä, mikä johtaa esimerkiksi tällaisiin huoliin, vaikka oikeasti en usko, että kotikoulu on pahaksi lapselle. Edes vahingossa. 

Niin paljon kun puhutaan kotikoulun haitoista tai "piilevistä riskeistä", haluaisin kysyä, entäpä julkisen koulunkäynnin tunnetut riskit ja negatiiviset vaikutukset? THL:n 2025 kouluterveyskyselyn mukaan vain alle 17% nukkuu, liikkuu ja syö suositusten mukaisesti. Kiusaamista kokee noin 25-33% oppilaista yhden tarkastellun lukukauden aikana (eli prosentti on varmasti paljon suurempi jos miettii koko perusopetuksen kestoa). “Nuorista tytöistä joka kolmas koki seksuaalista häirintää ja ahdistelua.” Yli 10% on kokenut fyysisen väkivallan uhkaa kuluneen 12 kk aikana.

Miksi keskustellaan niin paljon mahdollisista riskeistä ja haitoista, joita kotikouluun liittyy, eikä näistä todellisista ja hyvin yleisistä haitoista, joita julkiseen kouluun liittyy? (Ja jotka voi pitkälti välttää kotikoululla!)

Sitä paitsi, nämä mahdolliset riskit, joita kotikouluun yhdistetään, ovat jokseenkin naurettavia, kun muistetaan, että päätös kotikouluttaa ei ole yksisuuntainen ovi vaan täysin peruutettavissa oleva päätös. Minä olen vanhempana vuorovaikutuksessa lasteni kanssa päivittäin, ja jos yhtäkkiä alan huomata, että lapseni ovat täysin pilattu kotikoulun takia, enkö minä – hyvää tarkoittava ja lapsiani rakastava vanhempi – yksinkertaisesti pyrkisi korjaamaan tilanteen? Joko muuttaisin tapoja, joilla järjestän kotikoulua, tai sitten lähettäisin lapseni julkiseen kouluun.

Toisin sanoen minun on hankala uskoa, että kotikoulu aiheuttaisi mitenkään suurempaa vahinkoa verrattuna yleiseen koulujärjestelmään.

Joka tapauksessa, tässä muutama ajatus yleisistä huolista:

1. “Mutta kotikoulutetut lapsesi eivät sopeudu yhteiskuntaan”
   
   • Kyllä. Se on osittain syynä kotikouluttamiselle.
   • (Vakavampi vastaus:) Lapset ovat vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa koko ajan – oikea elämä on paljon todellisempaa kuin koulu, joka on hyvin keinotekoinen ympäristö. Uskon itse asiassa, että kotikoulutetut lapseni ovat enemmän virittyneitä oikeaan elämään / yhteiskuntaan kuin koulua käyvät lapset, koska kannustan lapsiani hankkimaan kokemusta oikeasta elämästä samalla kun muut heidän ikäisensä lapset oppivat asioita vain paperilla rakennuksen sisällä, jossa vallitsee täysin eri säännöt kuin sen rakennuksen ulkopuolella.
2. “Entäpä ystävät ja sosiaalistuminen?”
   
   • Sisarukset, naapurit, harrastukset, kirjaston tädit, sukulaiset…
   • Sosiaalistumisessa on kyse paljon muustakin kuin ryhmäpaineesta ja täsmälleen samanikäisten kanssa olemisesta
3. “Entä työpaikan saaminen? Eikö se ole hankalaa, jos lapsella ei ole julkista koulutusta alla?”
   
   • Ensinnäkin, eikö työpaikan saaminen ole vaikeaa jo ennestään, kävipä kouluja tai ei?
   • Toiseksi, useimmat ensimmäistä työpaikkaansa hakevat näyttävät työnantajan näkökulmasta samalta. Jokainen kävi koulua 11 vuotta, nyt etsii ensimmäistä oikeaa työkokemusta. Hyperkilpailu – ei ole oikein mitään syytä valita juuri tätä lasta kun on 100 täysin samanlaista pinossa. Mutta kotikoulutettu lapsi voi erottua miljoonalla tavalla ikäisistään (katso aiemmat pointtini).

#5 Realiteetit - miten kotikoulu käytännössä järjestetään, miten se rahoitetaan, miten aloittaa, miltä päivittäinen rutiini näyttää?

Kirjoitan näistä myöhemmissä postauksissa, enenevissä määrin kun lapseni lähestyvät kouluikää :)