Sinulla on velvollisuus levittää vauvapropagandaa

Minusta on kiistatonta sanoa, että vanhemmuus tekee sinusta paremman ihmisen, ihan vain siksi, että minusta on tullut selvästi parempi ihminen sen seurauksena. Mielestäni on myös kiistatonta sanoa, että vanhemmat ovat joiltakin osin, ainakin keskimääräisesti, parempia ihmisiä kuin ei-vanhemmat. Luotamme intuitiivisesti enemmän ventovieraaseen kuultuamme hänen olevan vanhempi - tämä on etenkin totta miesten kohdalla - ja tähän on hyvät syyt.

En tietenkään tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat parempia ihmisiä kuin ei-vanhemmat, vaan että useimmat voisivat todennäköisesti tulla paremmiksi ihmisiksi saamalla lapsia. Vanhemmuus kehittää tiettyjä asioita uskomattoman paljon, kuten empatiaa. Nykyään en välitä ainoastaan omista lapsistani, vaan välitän kaikista lapsista. Ja jossain määrin välitän enemmän kaikista ihmisistä, myös aikuisista, koska muistan myös heidän olevan joidenkin lapsia tai kenties vanhempia, kuten minä.

Olin paljon itsekkäämpi ennen lapsiani. Esim jos olin matkalla kouluun ja bussissa oli itkevä vauva, ajattelin “kiva, juuri tätä kaipasin tähän aamuun…” Nyt ajattelen (etenkin koliikkirumban kokemana) “vauva-raukka, raukat vanhemmat. Voinkohan tehdä jotakin auttaakseni? Edes myötätuntoinen katse osoittaakseni, että ymmärrän, ja koittakaahan pärjäillä.”

Koen kasvaneeni aikuiseksi vanhemmuuden myötä. Olin niin, no, lapsellinen ennen lapsia. Nyt minulla on velvollisuuksia, joita kukaan muu ei voi täyttää puolestani. Tiedän, että jos teen huonoja päätöksiä, teen hallaa niille, jotka ovat riippuvaisia minusta ja luottavat minuun yli kaiken. Jos teen jotain typerää, muut kärsivät.

Ennen kaikkea olen tullut onnellisemmaksi ja kiitollisemmaksi pienistäkin asioista. Tulen epäloogisen onnelliseksi nähdessäni madon tai etanan jalkakäytävällä, koska se tarkoittaa, että taaperoni ja minä voimme pysähtyä ihmettelemään sitä hetkeksi. Lapset tekevät jokaisesta pikkuasiasta paremman, eikä se ole vain klisee. Tottakai tämä tarttuu vanhempiin ja kuultaa läpi tiettynä perusonnellisuutena.

Jos sinulla ei ole lapsia, et voi kuunnella lapsettomia vanhemmuusasioissa

Antinatalistit (ne, jotka ovat filosofisesti lasten hankkimista vastaan) rakastavat kuvailla vanhempia tyhmiksi ja hyväuskoisiksi, ikään kuin he olisivat langenneet jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen huijaukseen. Heidän mielestään vanhemmat ovat huonompia ihmisiä kuin ei-vanhemmat. Ja arvelen, että heidän näkemyksensä kumpuaa osin siitä yksinkertaisesta totuudesta, että paperilla lasten hankkiminen kuulosta kamalalta ja lapsettomuus kuulostaa mahtavalta. Heräät aamukuudelta, peset kakkapyllyjä, menetät vapaa-aikasi, ja sinun kuuluisi nauttia elämästäsi?? Minä se herään kympiltä ja duunaan mitä lystään, joten kumpi meistä vetikään pidemmän korren hehe. Silti melkein jokainen vanhempi sanoo, ettei kadu vanhemmuutta - päinvastoin.

Tämä “expectations vs reality” puoltaa lasten hankkimista aika tavalla. Jos vanhemmuus kuulostaa niin kamalalta, miksi suurin osa vanhemmista kertoo sen olevan paras asia mitä he ikinä tekivät?

Argumenttini onkin siis tämä: vanhemmat voivat tehdä vertailuja vanhempien ja ei-vanhempien välillä, koska me olemme olleet molempia. Lapsettomat eivät voi tehdä vertailuja vanhemmuuden ja ei-vanhemmuuden välillä, koska heillä ei oikeasti ole aavistustakaan, millaista vanhemmuus on. He saattavat luulla tietävänsä, mutta tämä on nyt vain yksi niistä asioista, jonka voi oppia vain kokemuksen kautta.

Tietyllä tapaa koko antinatalismin voi siis sivuuttaa*. Tämä kuulostaa epäreilulta ei-vanhempia kohtaan, ja ehkä se onkin sitä. Mutta asiasta ei pääse mihinkään. Ihmisellä ei voi olla käsitystä siitä, miten paljon muuttuu vanhemmuuden seurauksena, jos sitä ei ole itse kokenut. Logiikka ei vain riitä.

Siksi uskon, että vanhemmilla on tietty moraalinen velvollisuus värvätä ei-vanhempia tähän kulttiin. Tämä saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta tarkoitan sitä täysin vakavissani. Sinun täytyy näyttää ei-vanhemmille suloisimmat vauvavideot, mitä sinulla on. Ohjaa nuoremmat sukulaisesi leikkimään taaperosi kanssa tai pitämään vastasyntynyttä sylissään.

On äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, mitä menettää, jos ei näe sitä. Ja nykyään on yhä harvinaisempaa oikeasti nähdä lapsia muuten kuin ohimennen julkisilla paikoilla. Tarkoitan, todella. nähdä. lapsia. Minä olin 22, kun pidin vauvaa ensimmäistä kertaa sylissäni. (Ja 23-vuotiaana hoivasinkin sitten omaa esikoistani…)

Jos vanhemmuus tekee sinusta paremman ihmisen – mikä on mielestäni 100% totta – ja jos ei-vanhemmat eivät voi ymmärtää vanhemmuutta – mikä on mielestäni myös totta – silloin koen, että minulla on velvollisuus saarnata vanhemmuuden puolesta.

Jos pohdit vielä, pitäisikö ryhtyä vanhemmaksi, mikään määrä teoretisointia, Reddit-keskusteluja ja Instagram-videoita ei auta sinua tekemään päätöstä. Ainoa asia, mistä on oikeasti hyötyä, on kokea vanhemmuutta siinä missä sitä voi kokea ilman omia lapsia, eli vietä aikaa lasten kanssa. Jollakin sinun lähipiiristäsi on varmaankin lapsia – ole läsnä heidän elämässään, niin paljon ja kauan kunnes olet varma päätöksestäsi. Ja jututa vanhempia; jos he tuntevat samoin kuin minä, he varmasti mielellään esittelevät vanhemmuus-kulttia sinulle :)

‍

[*Ymmärrän, että antinatalismi on paljon muutakin kuin sitä, kumpi on mielekkäämpää elämää, vanhemmuus vai lapsettomuus. Esim yksi antinatalismin isoimmista argumenteista on se, että lapsen tuominen maailmaan loisi enemmän kärsimystä kuin hyvää, joten siksi on moraalitonta tehdä lapsia. Mutta tämä on jälleen sellainen asia, jonka vanhemmat välittömästi tietävät olevan pelkkää teoriaa ja täysin päinvastaista todellisuuteen verrattuna. Lapseni ovat niin täynnä elinvoimaa ja iloa, ja tartuttavat sitä kaikkiin lähipiirissään. Lasteni isoisovanhempien viikon kohokohta on se, kun menemme sinne päivälliselle. Sukulaiset vierailevat meillä paljon useammin, koska he haluavat niin kovasti viettää aikaa lastemme kanssa. Ventovieraat hymyilevät aidosti nähdessään pienen 2-vuotiaani laittavan banaanin pikkuostoskärryihinsä tai laulavan 1-vuotiaalle veljelleen “Vaarilla on saari” kun työntelemme häntä uneen.]