Ei mitään niin pysyvää kuin tilapäisratkaisu

Raskaus ja lapsen kasvu ovat nopean muutoksen aikaa. Ennen lapsien saamista voi olla, että vuodet muistuttavat toisiaan ja sulautuvat toisiinsa. Lapsien tultua jokainen vuosi, kuukausi ja jopa viikko voivat olla hyvinkin erilaisia, koska ne tuovat mukanaan hyvinkin erilaisen lapsen.  

Tässä kovassa tahdissa pysyminen voi olla hankalaa, joten jotkut asiat ratkaistaan tilapäisesti. Pitää kuitenkin muistaa melko luotettavasti toteutuva ihmisluonnon laki: “Ei ole mitään niin pysyvää kuin tilapäisratkaisu”.

Jos jättää liikkumisen vähälle kunnes “arki helpottaa”, voi olla että liikkuu seuraavan kerran lasten muutettua pois. Tai syö paremmin kun koliikki loppuu, tai sitten uhmaikä, no viimeistään kun koulu alkaa. Aika hyvin voi luottaa, että jos alkaa käyttämään jotakin nurkkausta tilapäisvarastona, se pysyy varastona paljon aiottua pidempään.

Asioita on paljon helpompi ylläpitää kuin koittaa koota uudelleen tai laittaa kuntoon. Sen ajan, jonka käyttää tilapäisratkaisun tekemiseen voisi yhtä hyvin käyttää paremman, pysyvän ratkaisun luomiseen, koska joskus sen löytää edestään joka tapauksessa.

• Jos tilapäisesti koittaa varastoida vauvan leluja ja vaatteita johonkin, ne voisi yhtä hyvin pysyvästi lahjoittaa, myydä tai antaa tuttavalle eteenpäin
• Jos tilapäisesti syödään pelkkää pilttiä tai valmisruokaa, sen tietää, että myöhemmin käyttää kiinteän ruoan kanssa tappelemiseen vähintään sen ajan, jota olisi käyttänyt oman ruuan tekoon alusta lähtien.
• Jos tilapäisesti antaa lapsen nukahtaa YouTube-videoihin, tapa jää helposti pysyväksi, ja sitten onkin tavasta pääsemisessä tekeminen. Sama melkeinpä minkä tahansa tavan kanssa (tutit, liiallinen palkitseminen…)

Päätöksiä tehdessäsi, kuvittele, että teet päätöksen seuraavaksi 10 vuodeksi, etkä vain seuraavaksi 10 päiväksi. Koska useimmiten siinä käy juuri niin.