Näennäistä vanhemmuutta

Monet isät jättävät raskaimman lapsen hoitamisen taakan äidin harteille, vaikkakin olisivat niin sanotusti “mukana kaikessa”. Kutsun tätä näennäiseksi vanhemmuudeksi,  ja se näkyy esimerkiksi näin:

• Olet mukana kauppareissulla, mutta lähinnä työnnät kärryä tietämättömänä siitä, mitä pitäisi ostaa.
• Sanot “pitäisi varmaan vaihtaa vaippa”, mutta mitään ei tapahdu ennen kuin äiti vastaa myöntäen tai tekee aloitteen.
• “Kysy äidiltäsi” -tyylinen kasvatustapa, joka jättää hankalimmat päätökset toisen pähkäiltäväksi.

Tällainen vanhempi hoitaa kyllä asioita, mutta ei samalla tavalla kuin toinen. Hän toimii vanhempana lähinnä näennäisesti, kun toinen taas konkreettisesti. Konkreettinen vanhempi pyörittää arkea, näennäinen vanhempi pyörii mukana.

Uramaailmasta lainaten, konkreettinen vanhempi on näennäisen manageri: hänen lopulta oletetaan määräävän strategian, tekevän päätökset ja kantavan vastuun. Molemmat voivat kyllä tehdä kovaa työtä lapsen hoidossa joka ikinen päivä, mutta on selvää, kumpi on kuvitteellisessa hierarkiassa ylempänä. (Joskus hierarkia on niin selvä, että lapsetkin näkevät sen ja huomioivat tietoisesti esimerkiksi pyytäessään, josko pääsisi kaverille yökylään.)

Vanhempien hierarkiassa alimpana on se, jota ei kauheammin kiinnosta / joka ei ole läsnä. Niin sanottu huono vanhempi. Keskitasolla sijaitsee näennäinen vanhempi, joka on kyllä läsnä mutta lähinnä pelkääjän paikalla. Tämä taso yleensä riittää täyttämään isiin kohdistuvat odotukset. Korkeimpana on arjen pyörittäjä, johtava vanhempi – useimmiten rooli, jota odotamme äideiltä.  

Tietenkin ihanteellista olisi, jos molemmat vanhemmat johtaisivat omilla tavoillaan ja työmäärä jakautuisi suht puoliksi. Hierarkiaa vanhempien välillä ei olisi vaan molemmat olisivat tasavertaisia. Valitettavasti usein näin ei käy ja isien panos jää näennäiseksi, ehkäpä näiden syiden takia:

1. Ei itseluottamusta omaan osaamiseen, joten turvaudutaan siihen, että äiti hoitaa. Isän tietysti pitää tehdä toistoja, mutta äidin puolestaan kannattaa paapoa vähemmän ja antaa enemmän vastuuta isälle, vaikkakaan aina ei menisi nappiin. Yllätä isä sanomalla “päätä sinä” tai “menen huomenna lenkille, hoida sinä omatoimisesti aamurumba”.

2. Ei pokkaa nousta iseihin kohdistuvien odotusten yläpuolelle. Moni mies tiedostamattakin pidättäytyy tietyistä vanhemman tehtävistä, etenkin julkisesti, koska pelkää näyttäytyvänsä feminiinisenä. Taustalla saattaa piillä huono itsetunto tai vääristynyt kuva maskuliinisuudesta. Ei ole mitään maskuliinisempaa kuin omista lapsistaan huolehtiminen.

3. Vääristynyt kuva vanhemmuudesta äitien vastuuna. Näennäisen vanhemmuuden taustalla on luultavasti mielikuva vanhemmuudesta, joka ei välttämättä vastaa sitä, mikä olisi parasta isälle, äidille tai perheelle. Luulen - tai toivon - että jokainen isä haluaa aktiivisesti osallistua lapsensa elämään ja kasvatukseen, mutta “yleistieto”, elokuvat / tv-sarjat ja harhaanjohtava biologian ja evoluution käsitys rajoittavat isän osallistumisen kapeisiin karmeihin. Usein isä osallistuu “maskuliinisin” tavoin, esim tienaamalla rahaa perheelle tai remppaamalla lastenhuonetta tai kuskaamalla harrastuksiin, mutta karttaa “feminiinistä” kasvatusta. Jos pysähdymme hetkeksi miettimään miten nämä sukupuolitetut roolit on jaoteltu mielessämme, huomaamme, että tämä kuva ei luultavasti vastaa omia halujamme. Entä jos haluankin miettiä perheen ruokaostokset? Miksi on outoa, että se onkin isä eikä äiti lastenvaatekirppiksellä? Niin kuin niin monessa asiassa, media ja yhteiskunta laajemmin ovat ohjelmoineet käyttäytymistämme, ja tämä ohjelmointi pitää purkaa tai vähintäänkin varmentaa rivi riviltä.

Ehkä tämän koko postauksen pointti onkin se, että on olemassa tiettyjä sisäisiä ja ulkoisia voimia, jotka ohjaavat isejä olemaan tietyllä tavalla passiivisempia osapuolia lastensa kasvatuksessa. Vaikka olisikin “hyväksyttävää” jäädä tälle näennäiselle tasolle, uskon, että jokaisen isän tulisi ottaa vastuu lapsen kasvatuksesta, eikä tyytyä metaforisen hierarkian keskelle. Eikä ainoastaan lapsen kehityksen parantamiseksi tai toisen vanhemman taakan keventämiseksi, vaan myös oman isyyskokemuksen rikastamiseksi.