Lapsi muuttaa kaiken, ja ei oikeastaan mitään

Kun sanoo ääneen miettivänsä lapsen tekoa, hyväntahtoiset tuttavat ja vanhemmat varoittelevat että se sitten “muuttaa kaiken” ja on elämäsi suurin päätös. "Oletko nyt aivan varma? Sitä ei sitten voi ottaa takaisin."

Mutta… muuttaako sittenkään?

Itselläni elämä jatkuu samaan malliin, mitä nyt paljon merkityksellisempänä. Hakkaan vieläkin klapeja metsässä, nyt motivaationani tosin on lapsen pitäminen lämpimänä talvella. Urheilen yhä, mutta nyt päälimmäisenä syynä on se, että pysyn lapsen leikeissä mukana kun hän kasvaa. Koitan kehittää itseäni, en siksi että voisin tehdä muihin vaikutuksen sosiaalisessa mediassa, vaan siksi että voisin tehdä vaikutuksen lapseeni.

Oikeastaan mikään ei ole siis muuttunut, paitsi elämäni fokus. Totta kai arkeen tulee uusia askareita ja iloja, ja ehkä toisia jää pois, mutta muutos tuntuu hyvin luonnolliselta. Viikon vauva-arjen jälkeen unohtaa, millaista elämä oli ilman vauvaa. Tai kyllä sen muistaa, mutta sitä alkaa miettimään, miten koskaan ajatteli lapsen muka olevan sopimaton siihen elämään.

Yllättävän monia asioita voi tehdä lapsien kanssa, jos vaan on viitteliäs ja luova. Viimeiset 8kk olen tehnyt aivan kaiken (keittiöhommat, IKEA-juttujen rakentelut, kaupassa käynnit, läppärihommat, puutarhahommat yms), mutta lapsi kantorepussa. Raahasin puitakin metsässä lapsi repussa, ja nukutettuani lapsen kaukaloon, pääsin kirveen varteen. Fyysistä hommaa, mutta liikkua pitää kuitenkin. Vähän vanhemman lapsen kanssa ei tartte enää hikoilla, kunhan keksii luovan tavan ottaa lapsen mukaan touhuihin.

Kun sanotaan lapsen muuttavan kaiken, luomme liian suuren paineen ja yliajattelemisen. Lapsia on saatu iät ajat ilman suurempia pohdintoja ja niin se elämä on rullannut eteenpäin. Toisaalta samalla luodaan liian suuret odotukset lapsielämästä. “Miksei kaikki muuttunutkaan? Enkö ole tarpeeksi kiintynyt lapseen? Teenkö jotain väärin?”

Kyseessä on yksi ihmiselämän luonnollisimmista asioista, ehkä mitään sormien napsauttamisen tapaista muutosta ei kuulukaan tapahtua. Samoin kuin lapsesta kasvettaessa teiniksi ja teinistä aikuiseksi, päivä päivältä melkein mikään ei muutu. Mutta taaksepäin katsottaessa kaikki on erilaista, huomaamatta. Lapsi muuttaa kaiken, ja ei oikeastaan mitään.